Hifistelläänkö?

Sivuillamme on jo aiemmin esitelty lyhyesti allekirjoittaneen rakas käyttöauto kolmoskoppa eli niin kutsuttu “Instakeisarin MK3”. Vaikka autoa on vuosia ylläpidetty ja rakennettu oli kuitenkin taas saatava jotain uutta kesälle 2019. Ulkoisesti en halunnut autoon mitään suurempaa muutosta tehdä, joten tuli mieleen josko hifit laittaisi uusiksi.


No siitähän se homma sitten alotettiin, että ensin suunnittelin milaisen kokoonpanon oikein haluankaan autoon. Kiitos jo olemassa olevan ilma-alustan tila on todella vähissä joten tulevan subin tai subien olisi siis mentävä pieneen laatikkoon tai jostakin olisi karsittava. Koska edellä mainittu ei tietenkään ollut vaihtoehto, niin päädyttiin laitteisto rakentamaan mitään karsimatta. Kuitenkaan mitään Maxboom autoa, eikä myöskään ESQ autoa olla tekemässä, vaan jotain siltä väliltä.

Muutamalta merkiltä ja myyjältä kyselin tarjousta soittopeleistä, mutta ne saatuani päätös oli melko varma, niin hinnan kuin myös ratkaisun kannalta. Hifikulmalla Salossa oli nimittäin myyjä mun makuun. Hänellä oli ammattitaito kohdallaan ja tiesi juuri mitä haetaan. Hän myös täydensi minun tietämättömyyteni autohifistä ja perusteli miksi juuri tämä setti olisi mulle hyvä. Niko Martin ehdotti täysiaktiivista etupäätä ja sen lisäksi kahta 10” subia. Itsellä aluksi ajatuksena oli kaksi 8”, mutta onneksi Niko perusteli kahden 10” antavan paljon enemmän potkua ja näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä ukko oli oikeassa.

Etupäähän tuli:

Vahvistin : Audio System Audio System X-80.6

Midbasso: Audio System AS 165 Evo

Keskiääni : Audio System EX 80 SQ Evo

Diskantti : Audio System HS 25 Evo

Subivahvistin : Audio System X-330.2

Subit : Audio System X 10 4ohm keloilla

Kun kokoonpano oli päätetty, niin piti alkaa suunnittelemaan millä kummalla ne saadaan kaikki mahtumaan Golfiin. Etupään kamojen kanssahan ei varsinaisesti ollu mitään ongelmaa ja vielä kun etupään midit upposi suoraan oviin vakiopaikolle, niin sekin auttoi asiaa. Diskanteille tehtiin paikka ovien peilikolmioihin, jotka suunnattiin kuskille. Keskareille tehtiin myös vakion mukaisesti kojelaudan päihin paikat, mutta niihin en ole vielä täysin tyytyväinen. En esteettisesti kuin myös äännellisesti, joten ne saattaa vaihtaa paikkaa vielä A-pilareihin. Etupään sainkin jo aikasemmin soimaan ja siinä soitellessa ja fiilistellessä rupesi setti jo vähän bassoa huutamaan.

Takaluukussa sitten ne ”ongelmat” alkoivat.

Ensin mietin että millä saan subeille tarvittavat litrat kasaan ( 21L/elementti ) ja sitten vielä saan kaikki ilmakamat mahtumaan sinne niin, että konttia kehtaa näyttää muuallakin kuin Hajalassa. No ei muuta kuin mitta kauniiseen käteen ja mittailemaan tiloja.

Ensimmäinen ongelma tuli ilmasäiliön kanssa siinä, kun paineventtiili ja ylivuoto-venttiili oli säilön päädyissä. Onneksi Varsinais-Suomen kovin putkihitsari Juuso Uotila ( TeollisuusPalvelu Uotila Oy ) vaihtoi säiliön venttiilit päädyistä toiselle kyljelle, missä oli jo tulo- ja poistoventtiili. Näin saatiin säiliötä kapeemmaksi yli 6cm. Näin mahdollisuus siitä, että säiliö jäisi boksin sisään elää. Vaikka Golffi myös perheen kakkosauton virkaa ajoi ei se silti tilava ole. Sitten taas mittailtiin ja suunniteltiin hiki hatussa.

Itsellä tapana ollut, että moni asia varsinkin tämän auton kohdalla tehdään itse ja ainakin kahteen kertaan, eikä tämäkään prokkis siitä kaavasta poikennut. Hain 22mm MDF levyä Turusta Levy Jaati:sta. Etu-, takalevyn ja päädyt tein niillä mitoilla mitkä oli ns. maksimit. Kaikki muut tehtiin mututuntumalla. Onneksi yhtenä yönä yövuoron jälkeen sain Jonnesta seuraa ja mielipiteenjakajaa, kun subiboksia väännettiin ja Jonnesta olikin iso apu toteutuksen ja sen mahdollistamisen kannalta. Rouvan velipoika Jyrki luojan kiitos myös jeesas asennusrenkaiden kanssa, sillä itse ensin koitin tehdä ne pistosahalla ja eihän niistä kovin häävit tullut, joten soitimpa sitten lankomiehelle, joka teki ne CNC koneella töissä ja niistähä tuli viiimisenpääl hyvät.

Kun boksi oli vihdoin viimein sahailtu ja mallailtu alkoi kiivas kasaaminen ja liimailu. Tiedossahan oli, että ilman lasikuitua ei tästäkään selviä. Yllätyksenä silti tuli, että niinkin hyvin mitoitettu etulevy istui tosi huonosti paikalleen, niin että jännityksenä jäi mahtuuko säiliö vielä sille suunnitellulle paikalle, puhumattakaan elementeistä. Elementtien asennusrenkaat kuidutin etulevyyn jolla saatiin koteloon vähän pehmeämpää muotoa. Erinomainen apu tässä muodon luomistyössä oli sukkahousut. Ensin liimasin kaksi asennusrengasta päällekkäin, jolloin saatiin elementit vähän kauemmas itse etulevystä. Tämän jälkeen venytin isoimmat kaupasta löytämäni sukkahousut etulevyn ja asennusrinkuloiden päälle. Viimein tämä komeus sitten valeltiin hartsilla, jolloin lopullinen muoto valkeni kovetuttuaan. Siihen muutama kerros lisää hartsia ja kuitua päälle, hionta ja vähän pakkelia, niin etulevy oli valmis liimattavaksi paikoilleen.

No säiliöhän mahtui paikalleen kyllä mutta elementit ei.

Ei siis auttanu muu, kuin alkaa tekemään niille tilaa ja sitä onneksi saatiin vähän rälläkän lamellilaikkaa näyttämällä MDF levylle ja pienellä kuitupaikalla. Tämän jälkeen saatiin loota kasaan ja elementit jopa sopimaan siihen.

Seuraava ongelma tulikin siinä miten se laatikko verhoillaan ja kuka sen tekee? Raision Muovikumista hain ruututikattua nahkaa, millä verhoilu oli takoitus tehdä. No tekijäkin onneks löytyi niinkin läheltä, kuin minä itse ja vituiksihan sekin eka kerta meni ja vähän toinenkin, enkä tähän kolmanteenkaan niin tyytyväinen ole, mutta näillä mennään. Itse kontin sivuille tein vanerista vain paneelit, mitkä verhoillin samalla nahalla kuin muutkin.

Kollaasi 1.jpg

Seuraavaksi ruuvattiin elementit lopullisesti paikalleen ja nostettiin laatikko takaluukkuun mikä olikin taas yhden sortin työmaa, kun sitä sai yksinään ahtaaseen konttiin punnertaa, niin että joka sormesta oli nahat kämmenselkään asti rullalla. Lopultahan se sinne saatiin, kunnes tajusin että säiliön väli on verhoilematta ja säiliökin itseasiassa tallin pöydällä vielä maalaamatta. No eihän me siitä lannistuta, muutakuin vielä kerran laatikko tallin lattialle ja valkoset nahat säiliön koloon, homma valmis ja koko komeus konttiin takaisin. Lopulta vihdoin virrat myös subi vahvarille. Kaikki tarvittavat kaapelit oli nyt kiinni ja aika kuunnella miltä ne subit kuulostaa. Autoon istumaan ja ottamaan tyypit.

Etupää toimii... takapää... toimii mutta ompa vaisu.

Ei muutakun kontti auki ja kuuntelemaan mikä mättää, 1/2 soi ja hämmästys on suuri. Vehkeet seis ja avaamaan toista elementtiä laatikosta ja tarkastamaan vain huomatakseni, että toisen elementin johdot makaa vaimennuksia vasten, eikä ollut edes kiinni elementin terminaaleissa. Johdot kiinnii, elementti paikalleen ja uusintayritys. Kyllähän se tämmöisenä ikiteiniä hymyilytti, kun kaikki kahdeksan kaiutinta toimii ja soi. Ja ai että soikin kivasti.

Subeja muutama viikko soiteltiin sisään kunnes Niko ilmoitti, että subipääte menee vielä vaihtoon, sillä nykyiseen ei saanut LIT merkki valoa, mikä oli etupään vahvarissa ja sen saavuttua päästiin kontti tekemään ”valmiiksi”.

Ilmasäiliön maalasin Meriniityn Automaalaamon tiloissa valkoiseksi ja se laitettiin sille suunnitellulle paikalle. Säiliön yläpuolelle laiton led nauhan, joka toimii kontin valona kun luukun avaa. Tämän jälkeen pääsin mittaileimaan pohjalevyä kontin pohjalle. Vahvistimille oli alunperinkin takoitus jättää aukko mikä peitetään pleksillä, jonka läpi näkyy vähän johtoja, verhoilua, vahvarit ja niiden LIT valot. Halusin kuitenkin vielä pleksin alle musiikin mukana vilkkuvan lednauhan, minkä tilasin Ebaystä ja niissä on vielä 15 eri värivaihtoehtoakin. Tämän jälkeen kun kaikki oli paikoillaan ja jopa toimii, lyhentelin ylimääräiset virta- ja kaiutinjohdot ja verhoilin pohjalevyn myös samalla nahalla. Sekin verhoiltiin varmuuden vuoksi kahteen kertaan.


Koko setistä tuli aika pitkälti juuri sellainen kuin halusinkin ja myöskin sen näköinen kun piti. Olen melko tyytyväinen vaikka itse teinkin. Tietysti lopputuloksesta saa ja täytyy tulla antamaan palautetta jos siltä tuntuu. Ainaki VCF Himos Meetiin on kova yritys päästä paikanpäälle Golfilla, mikäli pienten teknisten yllätysten myötä ehdin saada auton kuntoon. Myös muuallakin onnistuu, tilanteen ja paikan salliessa. Eli aina saa tulla rohkeasti jutuille, jos allekirjoittaneen näkee jossain.


Teksti ja auto: Esa Rousku @Rou5q

Kuvat: Jonne Mattila @flobbii, Esa Rousku

Veli-Pekka Myllymäki